Huhhei. Kiireisiä päiviä taas takana, tuleviin viikkoihin liittyviä valmisteluja ja asioiden hoitamista. Pääsin (nimenomaan pääsin, pienen kerjäämisen jälkeen) työterveyshoitajalle tänään kun kaksi yötä on mennyt valvoessa korvakivun kanssa. Meinasi hoitaja ettei korvat ole tulehtuneet vaan kurkku. Outoa vain ettei kurkku ole ollut millään tavalla kipeä tai oudon tuntuinen. Ei kuulemma kuitenkaan estä huomista leikkausta.
Aamulla siis suuntaamme Oulaskankaalle, noin 140 kilometrin päähän. Puoli kuuden maissa pitää aamusella lähteä ajelemaan. Oysissa tuntuu olevan pitkät jonot, että siirtelevät näitä leikkauksia muihin sairaaloihin. Vaan eipä tuo mua haittaa. Herra lähtee kuskiksi ja toivo elää että kaikki menisi hyvin ja pääsisi jo illaksi kotiin. Ainoa asia mikä vähän jänskättää tai oikeastaan ärsyttää, että jos pitää nukuttaa niin kuinka huonovointinen sitä on herättyään. Mikäli vaan mahdollista niin toivon että onnistuis puudutuksen avulla eikä tarvis nukkua. Seuraava kuukausi täällä siis vietellään hiljaiseloa ja opetellaan pärjäämään vasemmalla kädellä.
Mutta nyt vielä tankkaamaan maha täyteen, kun ei tiedä milloin seuraavan kerran saa (ja pystyy) syömään!
T.H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti