Tätä olen joutunut miettimään viime aikoina.
Tosin vastaus taitaa olla, ettei mistään ennen kuin tutustuu häneen.
Valitettavasti näin on päässyt käymään elämässäni muutaman kerran,
viimeisin ihmisen todellisen luonteen paljastuminen sattui ennen pääsiäistä.
Paikallisen yhdistyksen sihteerin pesti päättyi tekstiviestiin:
"Selvä! No sovitaanpa sitten niin että sinun sihteerin velvollisuudet
loppuivat sitten tähän päivään!"
Tämä viesti tuli vastauksena minun viestiini jossa kieltäydyin tekemästä
erästä hommaa, joka ei kuulunut minulle. Vastasin tähän kyllä asiallisesti,
selittäen ettei kyseinen tehtävä kuulunut minulle ja että minulla on omat kiireeni,
joille toivoisi myös ymmärrystä (koska pj. vetoaa aina omiin kiireisiinsä). No, tämän jälkeen
en ole minkäänlaista vastausta saanut vaan se oli siinä sitten.
Jostain syystä puheenjohtaja oli katsonut sopivaksi tehtävienjaon tyyliksi
pudotella tehtäviä postilaatikkoon. Mielenkiintoista oli, että vaikka olin usemman
kerran hoitanut hänen tehtäviään,ei tehtävistä kieltäytymistä minun suunnastani sallittu.
Eroaminen yhdistyksestä oli kytenyt kyllä jo pitemmän aikaa mielessä.
Näin päättyi neljän vuoden työpanos yhdistyksessä ja varmaan arvaattekin ettei
ole kiitosta sadellut :D
Voin vaan kuvitella miten kokouksessa on tämäkin asia varmaan käännetty päälaelleen
ja kyseinen ihminen jaksaa kyllä puhua muista pahaa, jakaen ajatuksensa myös muiden kanssa.
Lopputulemana voisi siis sanoa, että ehkä oli minun onneni että näin kävi.
En kyllä mielellään jätä asioita tällaiseen ovien paukuttelu ja siltojen poltto meininkiin
mutta toisaalta jos toinen haluaa näin toimia niin vähissä on mun mahdollisuudet siinä
tilanteessa. Tämänkin asian olisi kuitenkin voinut hoitaa toisin.
Tällaisia ajatuksia tänään. On mulla mukaviakin asioita tänään sattunut, jopa extra mukavia,
mutta niistä ehkä myöhemmin;)
T.H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti